Mitä syömme tulevaisuudessa?

Keskustelun lisäksi tilaisuudessa tarjottiin Laurea AMK:n restonomiopiskelijoiden toteuttama illallinen, joka heijasteli illan teemoja tarjoamalla esimerkiksi vegaaniruokaa sekä sirkkasuklaata. Tapahtuman toteuttivat yhteistyössä Food & Future Forum, Laurea University of Applied Sciences, BarLaureaja Koneen Säätiö – Kone Foundation osana Hotelli- ja ravintolamuseon tutkimusmatkaa ruuan tulevaisuuteen.

Tapahtuma oli yksi Koneen Säätiön apurahansaajien järjestämistä Rohkeat tekijät -tilaisuuksista. Keskustelut videoitiin ja tallenteen voi katsoa Koneen Säätiön Facebook -sivulta. Tässä raportissa summaan lyhyesti eri puheenvuorot ja niistä syntyneen keskustelun.

Ensimmäisenä puheenvuorossa oleva tutkija Anu Harkki pohtii, miten maatalous vaikuttaa ilmastoon, miten ilmasto vaikuttaa maatalouteen, ja mitä seurauksia tällä on ruoalle. on osallistunut USA:n entisen varapresidentin perustaman The Climate Reality Projectin koulutukseen ja käyttää projektin tarjoamia materiaaleja luennoidessaan aiheesta.

Esitelmä tarjoaa kokonaisvaltaisen tietopaketin ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista maanviljelyyn, ruoan tuottamisen mahdollisuuksiin ja pakolaisuuteen. Kuten Harkki toteaa, käsillä on kriisi, josta on puhuttava ja joka vaatii toimintaa. Tämänhetkinen ruoantuotanto aiheuttaa suuren määrän päästöjä. Harkin esitelmä ei peittele ilmastokriisin uhkakuvia, mutta tarjoaa myös tietoa esimerkiksi kehittyvän teknologian tuomista mahdollisuuksista – kuten ruoan printtaamisesta – ja yksittäisen ihmisen mahdollisuuksista vaikuttaa.

Harkin tulevaisuudenkuva painottaa monista keskusteluista tuttuja teemoja, kuten kasvisruoan lisäämistä, luomutuotantoa sekä lihantuotannon vähentämistä. Hän nostaa esiin yhteiskunnan keskeisenä toimijana ruoantuotannon kestävyyden ja turvallisuuden suhteen, mutta kertoo myös kotitalouksien mahdollisuuksista vaikuttaa.

Ruoka muodostaa neljänneksen kotitalouden päästöistä. Harkki näyttää tilastoja eri eläinten lihan ja kasvien hiilijalanjäljistä ja huomauttaa, että pienikin kasvisten osuuden lisäys yhdessä lihansyönnin vähentämisen kanssa auttaa parantamaan kokonaiskuvaa. Harkki mainitsee ilmastodieetti.fi:n, Suomen ympäristökeskuksen verkkopalvelun, jossa voi laskea omasta kulutuksesta syntyvän hiilijalanjäljen. Laskurin avulla jokainen voi pohtia omia päästöjään.

Seuraavan, erityisesti hyönteisten tarjoamia mahdollisuuksia tulevaisuuden ruokana käsittelevän puheenvuoron pitää Helsingin yliopistossa sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa opiskeleva Eemi Nordström. Nordström tekee parhaillaan pro gradu -tutkimusta hyönteisten syönnistä Meksikossa, jossa tunnetaan yli 500 syötävää hyönteislajia.

Antropologinen näkökulma tarjoaa myös pohdintaa siitä, miten ihminen määrittelee kulttuurisesti sen, mikä ylipäätään mielletään ruoaksi, mistä osista ateria koostuu, ja kuinka uusien ruoka-aineiden omaksuminen voi vaatia erilaisten luokitusten uudelleen määrittelyä. Tästä hyönteiset ja niiden syöminen tarjoavat runsaasti esimerkkejä.

Länsimaissa maalla elävät selkärangattomat eliöt on perinteisesti mielletty ei-ruoaksi. Tästä on kuitenkin joitakin poikkeuksia, kuten etanat. Hyönteiset on myös yhdistetty likaisuuteen ja sitä myötä huonoon moraaliin. Hyönteisiä on kuitenkin mielletty ruoaksi monissa kulttuureissa ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO esitti 2013 raportin, jonka mukaan hyönteiset voisivat tarjota ratkaisun maailman ihmisten ruoan saannin turvaamiseen.

Suomessa hyönteiset sallittiin ruokana vuonna 2017, mutta alun innostuksen jälkeen into on hiipunut. Meksikossa hyönteisten syöminen on kietoutunut maan historiaan ja ajan kuluessa eri ryhmien asenteet hyönteisiin ovat vaihdelleet. Alun perin hyönteisiä ovat syöneet alkuperäiskansat, joista eurooppalaistaustaiset meksikolaiset ovat pyrkineet erottautumaan. Tällä hetkellä hyönteisiä markkinoidaan Meksikossa ruoaksi ”puhtaus, proteiini ja perinteet” -teemojen kautta.

Hyönteisten käsittäminen osana ruokatuotantoa voi siis vaatia kokonaisvaltaisesti ihmisten ja hyönteisten välisen suhteen uudelleen miettimistä. Nordström yhdistää keskusteluun myös tämänhetkisen hyönteisten joukkokadon ja kysyy, voisiko ylipäätään olla aika nähdä hyönteiset myönteisemmässä valossa, paitsi ruokana, muutenkin osana ympäristöä?

Ennen yhteistä keskustelua kirjailija Piia Leino kertoo lyhyesti vuonna 2018 julkaistusta kirjastaan Taivas. Tämä dystopia sijoittuu 2050-luvun Helsinkiin. Leinon tulevaisuudennäkymissä kahvi on kallis harvinaisuus, eikä eläimiä enää tehotuoteta ruoaksi. Koko lihansyönnin ja eläinten hyödyntämisen kulttuuri on muuttunut.

Puheenvuorojen jälkeen käyty keskustelu, johon myös yleisö osallistuu, nostaa esiin useita kiinnostavia esitelmiä täydentäviä näkökulmia. Huomio kiinnittyy ensiksi siihen, että ruoan nouseminen tulevaisuuskeskustelujen keskiöön on tavallaan yllättävää: vanhemmat pohdinnat tulevaisuudesta keskittyivät pikemminkin teknologisiin innovaatioihin kuten lentäviin autoihin.

Teknologian ja ruoan pohdinta nostaa esiin myös kysymyksiä ruoan merkityksellisyydestä osana identiteettiä ja aistinautintoja. Jos teknologia mahdollistaisi ravinnon saamisen pillerimuodossa, häviäisivätkö ruoan sosiaaliset puolet, kuten yhdessä syöminen tai ruokavalio kannanottona? Kysymys mausta ja sen muuttamisesta herättää pohdintaa siitä, millä tavoin maku on konteksti- ja kulttuurisidonnaisesti opittu asia, ja miten yhteiskunta voi vaikuttaa tähän esimerkiksi kouluruoan kautta. Esiin nousevat myös hyönteisruoan eettiset puolet – voidaanko hyönteisten hyödyntämiseen suhtautua välinpitämättömästi vain, jos ne nähdään ”alempina eläiminä” tai oletetaan etteivät ne tunne kipua?

Pari tuntia kestänyt tilaisuus tarjoaa suuren määrän tietoa ja pohdintaa eri näkökulmista. Vaikka esillä ovatkin erilaiset uhat ja kriisit, tarjolla on myös toiveikkuutta. Ilmastokriisin vaikutusten vähentäminen vaatii muutoksia, mutta ihmiskunnalla on käytössään erilaisia keinoja ruokaturvan varmistamiseksi.

Teksti: Maria Keisalo / AntroBlogi
Kuva: Mirella Penttilä

#ruuantulevaisuus #futureoffood #rohkeatekijä